~ hei oikeesti mun pitää kyl nyt alkaa tsemppaa. Olin unohtanu tän ihan kokonaan, oonpas dikkipää o: mut nyt sit jatkuu, ja tein päätöksen et vähintää joka toinen päivä uutta lukua.
" Eleanorin kanssa kahville, luulisin ? Ku niitten pitää nähä tietyn ajan välein..." Zayn sanoi ja katseli mua. Mä tyydyn vaan nyökkäämään ja nousen penkiltä, raahustan yläkertaan ja rojahdan sängylle. ~
Mä en vaan saanut unta, pyörin vaan levottomasti mun sängyssä. Suljen silmät, mut uni ei vaan tule. Koitan pysyä paikoillani. Kai mä hetken osasinkin olla ihan rauhassa. Mut sitten mun kehoa pitkin kulki kylmiäväreitä ja mun oli pakko liikkua johonkin suuntaan. Ovi kävi ja kuulin jonkun kävelevän yläkertaan. Mun huoneen ovi avautu ihan hiljaa. "Nukutsä ?" Louis kysy hiljaisella äänellä. Mä heilutin päätäni ja koitin saada silmät auki, mut mun energia ei vaan yksinkertasesti riittänyt siihen. Jonkun ajan päästä mä tunnen kun Lou käpertyy mun vierelle ja siliittää mun käsiä. Että mä vaan rakastin kaikkia niitä pieniä tekoja mitä tuo poika teki mulle. Käsien silittely sai mut kylmille väreille ja haluamaan. Louis tuoksui aika makealta, sellaselta söpön miehekkäältä. Mut sen dödön seasta erottui Eleanorin hajuvesi. Mun iho oli taas kylmilläväreillä, tällä kertaa ihan eri syystä. Se muija sai mut vaan voimaan pahoin, joo. Eleanor oli mukava, ja ihan kauniskin. Mutta silti, se tavoittelee mun omaa. Eihän se tunnu kenestäkään kivalta, vai ?
"No... Oliks sulla hauskaa ?" Mä kysyn uneliaalla äänellä. Louis selitti ravintolasta, se halus viedä mutkin sinne joku päivä. Sitku vaan me saatais liikkuu julkisesti yhessä, tää salailu rasitti mua. Mä rakastin Louista ja Lou mua. Mikä voi olla ongelmana ? Meijän rakkaus oli sentään puhdasta, aitoa. Mä en vaan tajua, miks mulla on näin huono olla ? Mä kumminkin saan rakkauttaa henkilöltä ketä mä rakastan.
Poika pusutti mun käsiä ja sormenpäitä hennosti. Värähtelen pienesti.
"Hei älä viitti... Toi kutittaaa'aa" Venytän viimeistä sanaa sillai söpösti, tiesin että Lou ei voisi vastustaa sitä. Poika virnisti ja pusutti vaan enemmän, siirty mun kaulalle, siitä rintakehälle. Mun hengitys kiivastu kokoajan enemmän ja enemmän. Taas ne mielihyvän kylmätväreet kulki mun hentoa kroppaa pitkin. Rintakehä arasteli vielä tatuointejen kohdalta, mikä aiheutti pientä häiritsevää kihelmöintiä ja kuumotusta koko kehossa. Mä tärisin.
"L.. Lou.. Lo.. Lopeta" Mä koitin änkyttää mutta sanat tarttu mun kurkkuun. Lopulta Louis irrottautui musta. Jäin makoilemaan selälleen sängylle ja tasasin hengitystä. Koko keho tärisi edelleen kylmienväreiden takia. Mä katsahdan tuohon poikaan joka hymyilee leveästi. Mä hymyilen takaisin, taputan patjaa vieressäni. Louis käpertyy uudestaan mun vierelle. Ja tällä kertaa mä nukahdan samantien.
Mä herään aamulla. Paikkoja kylmäsi, olin varmaan tulossa kipeeksi taas. Venyttelen pienesti käsiäni ja jalkojani siinä paikallani. Nousen ääneti sängystä ylös, etten herättäisi tuota yli suloista poikaa joka nukkui vierelläni. Vedän sen mun valkosen t-paidan päälleni ja kipitän alakertaan keittämään kahvia. Katson kelloon, varttia yli seitsemän. Miten mä näin aikasin olin herännyt ? No, mua ei enään edes nukuttanut joten takaisin nukkumaan menosta oli edes turha haaveilla. Mä tein mulle ja Loulle aamupalaa, ja kipitän huoneeseen takaisin. Kello oli jo yhdeksän, kyl mä sen verran olin aikaa tappanu keittiössä touhutessani, oli jo aikakin että tuo toinen heräisi.
"Huomenta rakas..." Mä kuiskaan jo ovelta kantaen tarjotinta kädessäni.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
torstai 27. kesäkuuta 2013
Sä oot vaan mun 2 / Larry
Noniin eli siis, uutta lukua. Joo, täs oli iha sairaan pitkä tauko mutniiiin... Ja täst tuli lyhyt, koitan nyt sit jatkaa useemmin c:
& Anteeks tän luvun tylsyyttä. Jossai vaiheessa tulossa lisää tomintaa sitte oikein kunnolla.
~ Haastattelija kyseli näitä perus juttuja " Miltä tuntuu olla kuuluisa ? Miltä tuntuu kun tuhannet tytöt fanittaa teitä ? Onko kuuluisuus tuonu teille mitään vaikeuksia ?" Vastailtiin niihin ihan asiallisesti. Mutta sitä viimestä kysymystä me ei osattu odottaa.
"Mikä tää Larry Stylinson homma on ?" Me kaikki mentiin ihan lukkoon. ~
Lopulta Liam sai sanottua jotain. "Larry Stylinson, hmh... Larry on vaan.. Ei sitä oikein osaa selittää"
Mä käänsin katseen maahan ja punastelin. Louis hymyili edelleen ihan normaalisti ja tilanne oli todella kiusallinen. Lopulta haastattelija vain nyökkäsi ja kiitti meitä, eihän se ollu tyytyväinen meijän vastaukseen mut ei se sit kai kehannu udella enempää. Saatiin sitten lähteä ja kierrettiin tällä kertaa jostain sivuovesta, kaikki oli uupuneita eikä me jaksettu sillä hetkellä mitään fani laumaa, niin ilkeältä kun se kuulostikin. Eihän me oltais mitään ilman meidän faneja, mutta kaikilla oli nyt muuta mietittävää.
"No, miten ois jossain syöminen ?" Niall ehdotti virnuillen.
"Jos tilataan jotain ruokaa himaan ? Vaikka pizzat. En tiiä" Zayn sopersi tuolle ja kaikki tyytyi sitten pizzaan. Parkkeerattiin siihen talon eteen ja kipiteltiin sisälle. Mun olis tehny mieli jäädä ulos istumaan, nauttimaan auringosta mutta emmä sitten jaksanu alkaa vaihtaa vaatteita. Me ryhmittäydyttiin olohuoneeseen, Zayn avasi läppärin ja Liam television. Mä käperryin Loun kainaloon ja katselin telkkaria puolella huomiolla. Käänsin sitten katseeni tuohon ruskea hiuksiseen poikaan ja tuo kumartui painamaan pikku pusun mun huulille. Punastuttiin ja käännettiin katse muualle pienesti huulta näykkien. Suljettiin silmät ja taidettiin nukahtaakkin siihen.
Ovikello soi ja mä havahduin. Niall ryntäsi ovelle ja maksoi meidän pizzat. Mulle oltiin tilattu kinkku pizza, varmaan Louis päättänyt. Sillä tuolla oli samanlainen. Mä hymyilen ja leikkaan palan irti. Nakerran pienesti sitä pizzan kulmaa ja kiroan sen ruuan kuumuutta. Tungen kuitenkin sitä pizzaa suuhuni ihan hyvää tahtia ja virnistän muille pienesti. En saa tuhottua edes puolia siitä ruuasta kun Niall jo kiittää ja asettaa tyhjän pizzalaatikon olohuoneen pöydälle. Naurahdan hieman.
Taittelen sen laatikon kiinni ja vien sen jääkaappiin, muhun ei vaan yksinkertaiset mahtunut enempää. Kipittelen takaisin olohuoneeseen ja käperryn sohvan nurkkaan. Koitan olla nukahtamatta mut ei siitä mitään tullu. Mä näin tosi levottomii unii, niis ei ollu mitään ideaa. Niinku väriläiskiä tyhjällä seinällä, sellasii mistä ei saanu mitään selkoa. Kun mä havahduin hereille mulla oli kauhee tuskan hiki ja mun kurkkuu kuristi. En saanu sanoja ulos suusta. Mä meen keittiöön tosi ripeetä tahtia ja join monta lasillista vettä. Silti mun kurrku tuntu kauheen kuivalta. Zayn istu siinä keittiön pöydällä, yllätys yllätys, kone edessään. Poika katto mua hetken ihmetellen.
"Kaikki ihan okei ?" Tuo sai kysyttyä. Mä en tienny, kai mä olin okei ja tää mun olotila johtuu niistä unista.
"Joo.. Ei mulla mitään, näin vaa tosi outoi unii" Sain sitten soperrettua hetken päästä. Mun ääni takerteli kurkussa ja posket punotti aika reilusti, vaikka ei ollu ees mitään syytä nolostua. Mua silti nolotti. Zayn katto mua arvioiden ja nyökkäsi pienesti, ei se viittiny udella kai enempää mun ajatuksista.
"Mihin Louis lähti ?" Kysyn hetken päästä ja katselen maahan. Istun siihen penkille ja naputan keittiön pöydän päällistä.
" Eleanorin kanssa kahville, luulisin ? Ku niitten pitää nähä tietyn ajan välein..." Zayn sanoi ja katseli mua. Mä tyydyn vaan nyökkäämään ja nousen penkiltä, raahustan yläkertaan ja rojahdan sängylle.
& Anteeks tän luvun tylsyyttä. Jossai vaiheessa tulossa lisää tomintaa sitte oikein kunnolla.
~ Haastattelija kyseli näitä perus juttuja " Miltä tuntuu olla kuuluisa ? Miltä tuntuu kun tuhannet tytöt fanittaa teitä ? Onko kuuluisuus tuonu teille mitään vaikeuksia ?" Vastailtiin niihin ihan asiallisesti. Mutta sitä viimestä kysymystä me ei osattu odottaa.
"Mikä tää Larry Stylinson homma on ?" Me kaikki mentiin ihan lukkoon. ~
Lopulta Liam sai sanottua jotain. "Larry Stylinson, hmh... Larry on vaan.. Ei sitä oikein osaa selittää"
Mä käänsin katseen maahan ja punastelin. Louis hymyili edelleen ihan normaalisti ja tilanne oli todella kiusallinen. Lopulta haastattelija vain nyökkäsi ja kiitti meitä, eihän se ollu tyytyväinen meijän vastaukseen mut ei se sit kai kehannu udella enempää. Saatiin sitten lähteä ja kierrettiin tällä kertaa jostain sivuovesta, kaikki oli uupuneita eikä me jaksettu sillä hetkellä mitään fani laumaa, niin ilkeältä kun se kuulostikin. Eihän me oltais mitään ilman meidän faneja, mutta kaikilla oli nyt muuta mietittävää.
"No, miten ois jossain syöminen ?" Niall ehdotti virnuillen.
"Jos tilataan jotain ruokaa himaan ? Vaikka pizzat. En tiiä" Zayn sopersi tuolle ja kaikki tyytyi sitten pizzaan. Parkkeerattiin siihen talon eteen ja kipiteltiin sisälle. Mun olis tehny mieli jäädä ulos istumaan, nauttimaan auringosta mutta emmä sitten jaksanu alkaa vaihtaa vaatteita. Me ryhmittäydyttiin olohuoneeseen, Zayn avasi läppärin ja Liam television. Mä käperryin Loun kainaloon ja katselin telkkaria puolella huomiolla. Käänsin sitten katseeni tuohon ruskea hiuksiseen poikaan ja tuo kumartui painamaan pikku pusun mun huulille. Punastuttiin ja käännettiin katse muualle pienesti huulta näykkien. Suljettiin silmät ja taidettiin nukahtaakkin siihen.
Ovikello soi ja mä havahduin. Niall ryntäsi ovelle ja maksoi meidän pizzat. Mulle oltiin tilattu kinkku pizza, varmaan Louis päättänyt. Sillä tuolla oli samanlainen. Mä hymyilen ja leikkaan palan irti. Nakerran pienesti sitä pizzan kulmaa ja kiroan sen ruuan kuumuutta. Tungen kuitenkin sitä pizzaa suuhuni ihan hyvää tahtia ja virnistän muille pienesti. En saa tuhottua edes puolia siitä ruuasta kun Niall jo kiittää ja asettaa tyhjän pizzalaatikon olohuoneen pöydälle. Naurahdan hieman.
Taittelen sen laatikon kiinni ja vien sen jääkaappiin, muhun ei vaan yksinkertaiset mahtunut enempää. Kipittelen takaisin olohuoneeseen ja käperryn sohvan nurkkaan. Koitan olla nukahtamatta mut ei siitä mitään tullu. Mä näin tosi levottomii unii, niis ei ollu mitään ideaa. Niinku väriläiskiä tyhjällä seinällä, sellasii mistä ei saanu mitään selkoa. Kun mä havahduin hereille mulla oli kauhee tuskan hiki ja mun kurkkuu kuristi. En saanu sanoja ulos suusta. Mä meen keittiöön tosi ripeetä tahtia ja join monta lasillista vettä. Silti mun kurrku tuntu kauheen kuivalta. Zayn istu siinä keittiön pöydällä, yllätys yllätys, kone edessään. Poika katto mua hetken ihmetellen.
"Kaikki ihan okei ?" Tuo sai kysyttyä. Mä en tienny, kai mä olin okei ja tää mun olotila johtuu niistä unista.
"Joo.. Ei mulla mitään, näin vaa tosi outoi unii" Sain sitten soperrettua hetken päästä. Mun ääni takerteli kurkussa ja posket punotti aika reilusti, vaikka ei ollu ees mitään syytä nolostua. Mua silti nolotti. Zayn katto mua arvioiden ja nyökkäsi pienesti, ei se viittiny udella kai enempää mun ajatuksista.
"Mihin Louis lähti ?" Kysyn hetken päästä ja katselen maahan. Istun siihen penkille ja naputan keittiön pöydän päällistä.
" Eleanorin kanssa kahville, luulisin ? Ku niitten pitää nähä tietyn ajan välein..." Zayn sanoi ja katseli mua. Mä tyydyn vaan nyökkäämään ja nousen penkiltä, raahustan yläkertaan ja rojahdan sängylle.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Sä oot vaan mun / Larry
Heipsun c:
~ Juu, tässä shipataan sitten Larrya Romancena. Älkää heittäkö kävyillä/kivillä.
Luku 1.
Istuin mun sängyn reunalla ja katoin Louista odottavasti, emmä osannut kuvitellakkaan et tää olis niin vaikeeta mulle. Pojan silmät näytti jotenki hämmästyneeltä ja iloisilta. Kai se oli ihan hyvä juttu ? Mumisin jotain epäselvää, emmä varmaa ees ittekkään tienny mitä mun piti sanoa.
"Louis... Eiks ois jo aika?" Änkytin pienesti ja katosin tuon silmiä itkuisena. "Mä en jaksa enään tätä salailuu, ei meijän tarvii muitten mielipiteistä välittää" Jatkettiin hetken päästä varmemmalla äänellä.
Louis katto mua edelleen samalla ilmeellä, ehkä se oli tullu hulluks tai jotain. Emmä tiedä, mua pelotti et tää oli meijän suhteen loppu. Mä menin istumaan Loun eteen lattialle ja vein käden sivelemään pojan käsivartta ja koitin hymyillä rohkaisevasti.
"Me ollaan odotettu jo vuosi, me ollaan saatu paljon kyselyitä meistä. Eiks se ois vaan helpompi kertoa kaikille ? Että mä oon sun ja sä oot mun." Sanottiin ja katsottiin tuon silmiä.
Lopulta Louis avasi suunsa sanoakseen jotain mutta tuon ääntä ei vain kuulunut.
Se alko epäröimään. Mä hymyilin sille ja kehotin jatkamaan.
"Kaikki tietää jo että mä rakastan sua, että mä haluan olla sun kanssa. Että mä en halua muita ku sut. Kaikki tietää sen jo, kaikki on tajunnu. Mä en haluu menettää sua koskaan Harry, okei?" Louis sanoi. Mä nyökkäsin ja halasin tuota. Annoin mun huulien koskettaa tuon huulia. Mun kieli tutki tuon kieltä arasti. Louis ujutti kätensä mun hiuksiin ja tukisti niitä hellästi. Vedin tuon mun syliin hajareisiin ja suudelmanlomasta karkasi pienen pieni virne.
Joku koputti oveen, Ei. Ei nyt. Ei yhtään huonompaa ajoitusta keksitty sitten ? Lou hyppäsi pois mun sylistä ja meni avaamaan Liamille oven.
"15 minuuttia ja sit alas nii lähetää haastatteluun. Okei?" Poika selitti. Mä näytin peukkua ja virnistin.
"Joo, 15 minuuttii" Louis mumisi.
Liam jätti meijät rauhaan. Louis ja seisomaan ovelle ja virnuili mulle. Mä naurahdin ja kipittelin tuon luokse, painoin tuon ovea vasten ja pusuttelin hellästi toisen kaulaa.
Lopulta meijän oli pakko lähtee alas, mä laitoin vielä hetken mun hiuksia ja juoksin rappuset alakertaan.
"Kaikki valmiina ?" Niall kysyi. Kaikki oli valmista ja me lähettiin ajamaan autolla. Katsoin ikkunasta maisemia ja Louisen käsi oli mun harteilla rennosti, ei meijän poikien edessä tarvinnu mitään peitellä. Ne ties jo meistä. Mä oisin halunnut avata ikkunan mut tiesin et siit tulis vaan sekasortoo ku fanit näkis meijät joten tyydyin vaan avaamaan sen ihan pienelle raolle.
Liam parkkeerasi talon eteen ja me lähettiin tunkemaan ihmismassan ohi sinne etuoville. Me poseerattiin muutamalle kuvalle ja kirjotettiin parit nimmarit. Sen jälkeen me kadottiin ovista sisälle.
Meijät ohjattiin huoneeseen missä oli yks kahen istuttava sohva ja yks kolmen istuttava sohva. Pöytä ja pöydän takana yks nojatuoli. Me istuttiin Loun kanssa siihen sinertävälle kahden istuttavalle sohvalle ja muut sit ryhmitty siihen toiselle. Silitettiin hiukan tuon hiuksia ja kun se haastattelija lopulta tuli sisään päästin tosta irti. Louis kumminki asetti kätensä mun hartioille taas ja mä rentouduin hieman.
Haastattelija kyseli näitä perus juttuja " Miltä tuntuu olla kuuluisa ? Miltä tuntuu kun tuhannet tytöt fanittaa teitä ? Onko kuuluisuus tuonu teille mitään vaikeuksia ?" Vastailtiin niihin ihan asiallisesti. Mutta sitä viimestä kysymystä me ei osattu odottaa.
"Mikä tää Larry Stylinson homma on ?" Me kaikki mentiin ihan lukkoon.
~ Juu, tässä shipataan sitten Larrya Romancena. Älkää heittäkö kävyillä/kivillä.
Luku 1.
Istuin mun sängyn reunalla ja katoin Louista odottavasti, emmä osannut kuvitellakkaan et tää olis niin vaikeeta mulle. Pojan silmät näytti jotenki hämmästyneeltä ja iloisilta. Kai se oli ihan hyvä juttu ? Mumisin jotain epäselvää, emmä varmaa ees ittekkään tienny mitä mun piti sanoa.
"Louis... Eiks ois jo aika?" Änkytin pienesti ja katosin tuon silmiä itkuisena. "Mä en jaksa enään tätä salailuu, ei meijän tarvii muitten mielipiteistä välittää" Jatkettiin hetken päästä varmemmalla äänellä.
Louis katto mua edelleen samalla ilmeellä, ehkä se oli tullu hulluks tai jotain. Emmä tiedä, mua pelotti et tää oli meijän suhteen loppu. Mä menin istumaan Loun eteen lattialle ja vein käden sivelemään pojan käsivartta ja koitin hymyillä rohkaisevasti.
"Me ollaan odotettu jo vuosi, me ollaan saatu paljon kyselyitä meistä. Eiks se ois vaan helpompi kertoa kaikille ? Että mä oon sun ja sä oot mun." Sanottiin ja katsottiin tuon silmiä.
Lopulta Louis avasi suunsa sanoakseen jotain mutta tuon ääntä ei vain kuulunut.
Se alko epäröimään. Mä hymyilin sille ja kehotin jatkamaan.
"Kaikki tietää jo että mä rakastan sua, että mä haluan olla sun kanssa. Että mä en halua muita ku sut. Kaikki tietää sen jo, kaikki on tajunnu. Mä en haluu menettää sua koskaan Harry, okei?" Louis sanoi. Mä nyökkäsin ja halasin tuota. Annoin mun huulien koskettaa tuon huulia. Mun kieli tutki tuon kieltä arasti. Louis ujutti kätensä mun hiuksiin ja tukisti niitä hellästi. Vedin tuon mun syliin hajareisiin ja suudelmanlomasta karkasi pienen pieni virne.
Joku koputti oveen, Ei. Ei nyt. Ei yhtään huonompaa ajoitusta keksitty sitten ? Lou hyppäsi pois mun sylistä ja meni avaamaan Liamille oven.
"15 minuuttia ja sit alas nii lähetää haastatteluun. Okei?" Poika selitti. Mä näytin peukkua ja virnistin.
"Joo, 15 minuuttii" Louis mumisi.
Liam jätti meijät rauhaan. Louis ja seisomaan ovelle ja virnuili mulle. Mä naurahdin ja kipittelin tuon luokse, painoin tuon ovea vasten ja pusuttelin hellästi toisen kaulaa.
Lopulta meijän oli pakko lähtee alas, mä laitoin vielä hetken mun hiuksia ja juoksin rappuset alakertaan.
"Kaikki valmiina ?" Niall kysyi. Kaikki oli valmista ja me lähettiin ajamaan autolla. Katsoin ikkunasta maisemia ja Louisen käsi oli mun harteilla rennosti, ei meijän poikien edessä tarvinnu mitään peitellä. Ne ties jo meistä. Mä oisin halunnut avata ikkunan mut tiesin et siit tulis vaan sekasortoo ku fanit näkis meijät joten tyydyin vaan avaamaan sen ihan pienelle raolle.
Liam parkkeerasi talon eteen ja me lähettiin tunkemaan ihmismassan ohi sinne etuoville. Me poseerattiin muutamalle kuvalle ja kirjotettiin parit nimmarit. Sen jälkeen me kadottiin ovista sisälle.
Meijät ohjattiin huoneeseen missä oli yks kahen istuttava sohva ja yks kolmen istuttava sohva. Pöytä ja pöydän takana yks nojatuoli. Me istuttiin Loun kanssa siihen sinertävälle kahden istuttavalle sohvalle ja muut sit ryhmitty siihen toiselle. Silitettiin hiukan tuon hiuksia ja kun se haastattelija lopulta tuli sisään päästin tosta irti. Louis kumminki asetti kätensä mun hartioille taas ja mä rentouduin hieman.
Haastattelija kyseli näitä perus juttuja " Miltä tuntuu olla kuuluisa ? Miltä tuntuu kun tuhannet tytöt fanittaa teitä ? Onko kuuluisuus tuonu teille mitään vaikeuksia ?" Vastailtiin niihin ihan asiallisesti. Mutta sitä viimestä kysymystä me ei osattu odottaa.
"Mikä tää Larry Stylinson homma on ?" Me kaikki mentiin ihan lukkoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)